lauantai 22. syyskuuta 2007

Corgin näkökulma

Tässä Milli moi. Kerron teille mitä meille Doriksen kanssa tapahtui.


Ensin kauhea tohina.


Sitten herätetään keskellä yötä.


Annetaan ruokaa (hyvä juttu) ja käydään lenkillä täysin käsittämättömään aikaan (ihme juttu). Aivan sama, ei mulla vielä ole hätä. Sitten seuraa hirveä härdelli, jossa autoon nostellaan kauhea määrä tavaraa ja lopuksi meidät. Autolla ajetaan kaverin luokse, mutta kyytiin ei nouse kaveri, vaan jotain ihme ihmisiä. Sitten ajetaan taas vähän matkaa, käydään autosta ulkona, nähdään toisia kavereita ja vähän tuntemattomiakin koiria, mennään takaisin autoon ja ajetaan vielä vähän matkaa. Sitten ihmiset lähtevät autosta ja jättävät meidät sinne olemaan. Hyvä sauma jatkaa unia.



Jossain vaiheessa ajetaan taas ja tullaan johonkin aivan outoon paikkaan. Häkit nostetaan sisälle ja meidät häkkeihin. Ilmeisesti samassa talossa on pari kaveria, mutta tarkempaa tuttavuutta ei ehdi tehdä. Pari sanaa ennättää vaihtaa; hepuilla ei ole sen kummempaa aavistusta touhusta.


Lenkkeillään uusissa maastoissa, ihan piristävää. Sapuska on samaa vanhaa. Välillä nameja, mukavaa. Ja lisää autoilua. Yrittävät varmaan eksyttää meitä. Tarpeetonta, ollaan kyllä jo pihalla.


Autoilua jatkuu niin kauan että tulee jo pimeää. Lopulta palataan outoon taloon nukkumaan. Aamulla ruokaa, lenkki ja - arvaatteko? - lisää autoilua!


No nyt ruvetaan tulemaan tutumman oloiseen paikkaan. Hirvee määrä autoja, ihmisiä ja koiria. Tää on näyttely! Eipä mitään, vedetään rutiinilla. Eilen tavattuja tyyppejä on lähimaastossa, samoin meidän kämppikset. Niilläkin taitaa olla ihmiset mukana. Vetelen häkissä tirsoja, ihmiset kyllä herättelee kun oma vuoro lähestyy.


- Olisit muuten voinu mullekin sanoa että mennään näyttelyyn.

- Kyllä sitä on sulle hoettu viimeiset kaksi viikkoa, sä et vaan ikinä kuuntele.

- Ai jaa. No siis kuitenkin. Meidän vuoro tuli, käytiin näyttäytymässä ja tultiin pois. Mites muuten meni? Voitettiinko?

- No ei tosiaankaan. Sininen nauha tuli että rapsahti.

- Siis täh? Ei voi olla totta?!

(koira miettii hetken)

- ...onkse hyvä vai huono?

- No sanotaan että paremminkin olis voinu mennä. Doriksella meni paremmin, se tuli neljänneksi.

- Äh. No jotain se ronkkiva ihminen puheli siinä selästä ja jaloista, mutta en mä sitä jaksanu kuunnella...

- Nii-i...

- No siis kummiski me sit mentiin takas sinne taloon ja vähän lenkkeiltiin ja nyt ollaan sit tässä ja mitäs sit?

- No täällä ollaan vielä huomiseen asti ja sitten mennään kotiin ja sitten mä julkaisen jälleen yhden sarjakuvan ja alan piirtää seuraavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti