perjantai 30. lokakuuta 2009

Ovi

 
Posted by Picasa

torstai 29. lokakuuta 2009

Tiedonvälitystä Liberiassa



Tämä mies on ottanut tehtäväkseen tarjota monrovialaisille riippumattoman tiedonvälityskanavan. Tarvikkeet: valtava liitutaulu, pakkaus liitua ja päivän sanomalehdet.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Internet täyttää 40 vuotta

Internet täyttää tänä vuonna 40 vuotta! Syntymäpäiväksi on ehdolla 7.4. ja 2.9., mutta jos haluaa vielä juhlia, niin eräiden käyttämä määritelmä on 29.10. Silloin lähetetään suora webcast UCLA:ssa pidettävästä tilaisuudesta. (29.10. klo 08-18 PST eli Los Angelesin aikaa).

maanantai 26. lokakuuta 2009

Puomista asiaa

Ratahallintokeskus on julkaissut tiedotteen, jossa sanotaan, että viime vuonna ajettiin tasoristeyksen puomit rikki 268 kertaa. Toisin sanoen keskimäärin joka arkipäivä ja muutamana lauantainakin joku ajoi puomista läpi.

Mitä pitää tapahtua, jotta autolla saa tasoristeyspuomin rikki?


Ensinnäkin puomin täytyy olla alhaalla. Se tarkoittaa, että juna on tulossa. Ennen kuin puomi laskeutuu, varoituslaitoksen punaiset valot vilkkuvat hetken aikaa. Toisin sanoen auton kuljettajan täytyy nähdä punaiset valot jo matkan päästä, samoin laskeutuva tai jo laskeutunut puomi ja siinä olevat vilkkuvat valot, ja lähteä siitä huolimatta ajamaan läpi välittämättä autolle aiheutuvista kolhuista ja onnettomuuden välittömästä riskistä.

Olisi mukava tietää monenko kääntösillan tai lauttarannan puomi on ajettu rikki. Sellaisessa paikassa läpiajon seuraukset ovat välittömästi nähtävissä: tie loppuu ja vesi alkaa; kohta kastuu. Tasoristeyksen viattoman näköisten kiskojen onnettomuusriskiä ei vain hahmoteta samalla tavalla.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Nelivetokoiran jalanjälki

Useat lähteet, mm. Aamulehti ja Telegraph kirjoittavat uusiseelantilaisen arkkitehtipariskunnan Brenda ja Robert Valen kirjassa Time to Eat the Dog? A Real Guide to Sustainable Living esitetystä väitteestä, jonka mukaan keskikokoisen koiran hiilijalanjälki on samaa luokkaa katumaasturin kanssa.  Itseäni koiranomistajana väite hämmästyttää, sillä tuntemani koirat - niin suuret kuin pienetkin - ovat ihmisiin verrattuna hyvin pieniruokaisia.

Telegraphin artikkelissa esitettiin hieman tarkempi laskelma:
A medium-sized dog has the same impact as a Toyota Land Cruiser driven 6,000 miles a year...
They say an average Collie eats 164kg of meat and 95kg of cereals a year, giving it a high impact on the planet.
Siis keskivertocollie söisi vuodessa 164 kg lihaa ja 95 kg viljaa. Ravinto lienee teollista kuivamuonaa, "nappuloita", koska raakaruokinnassa (Bones And Raw Food, BARF) ei viljaa pitäisi kulua ollenkaan, vaan sen tilalla pitäisi olla vihanneksia ja juureksia. Tästä voidaan tehdä laskelma: collie söisi siis (164 + 95) / 365 = 0,71 kg eli reilut 700 g muonaa päivässä.

Jos laskelmassa on ravintona käytetty teollista kuivamuonaa, collien pitäisi annostusohjeiden perusteella painaa n. 70 kg. Keskiverto collie painaa n. 20-25 kg, mikä tarkoittanee sitä, että se syö "nappuloita" aktiivisuudestaan riippuen 200-300 g päivässä. Collien omistajat korjatkoot, jos meni väärin.

Kokonaan toinen asia on, että teollisen koiranruoan tuotannossa käytetään usein ihmisille tarkoitetun lihan tuotannosta jääneitä tähteitä, jotka muuten menisivät hukkaan. Toisaalta ajatellaan, että ruoka on tämän takia heikkolaatuista, toisaalta taas eläinten kasvattaminen pelkästään koirien ruoaksi olisi tuskin ekologisesti yhtään parempi ajatus. Entäpä minkälainen hiilijalanjälki mahtaa olla polttoaineeksi kasvatettavalla viljalla?

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Salatut sanat

Ars Technica kirjoittaa, että useimmilla verkkopalveluiden käyttäjillä olisi salasanakäytännöissä parantamisen varaa. Vain yksi kahdestakymmenestä muodostaa salasanansa suositusten mukaan.

Suositukset ovat yleensä tätä rataa: vähintään kahdeksan merkkiä, sekä isoja että pieniä kirjaimia, sekaan vähintään yksi numero tai välimerkki, ei saa sisältää käyttäjätunnusta missään muodossa, ei saa olla helposti pääteltävissä tai arvattavissa, ei saa olla suoraan sanakirjasta löytyvä sana... Toisinaan salasanalla on lisäksi rajoitettu voimassaoloaika, jonka päätyttyä se täytyy vaihtaa - ja uuden salasanan tulee noudattaa samoja sääntöjä, mutta se ei saa olla ollut aiemmin käytössä (tällaiset järjestelmät muistavat yleensä 3-5 vanhaa salasanaa), eikä saa myöskään muistuttaa liiaksi edellistä salasanaa. Voidaan myös tehdä järjestelmä, joka ei hyväksy suositusten vastaista salasanaa, tai ainakin varoittaa sellaisesta, ja usein näin tehdäänkin.

Kun näitä suosituksia noudatetaan ja valvotaan, voidaan olla melko varmoja, että järjestelmään ei pääse ainakaan salasanaa arvaamalla. Ongelmaksi jää enää ihmisaivojen rajoittuneisuus. Yksittäisellä käyttäjällä voi olla salasanoja pariinkymmeneen erilliseen järjestelmään, joilla on kaikilla toisistaan poikkeavat salasanavaatimukset - eikä samaa salasanaa tietenkään saisi käyttää kahteen paikkaan.

Salasana tahtoo siis unohtua helposti. Ylläpitäjien työtä helpottamaan on siis kehitetty erilaisia automaattisia keinoja, joilla unohtunut salasana voidaan palauttaa tai vaihtaa. Eräs tällainen keino on ns. turvakysymys: salasanan yhteydessä valitaan listasta kysymys ja kirjoitetaan sille vastaus. Esimerkiksi: mikä oli syntymäkaupunkisi? Vastaus: Porvoo. Tai: mikä oli ensimmäisen lemmikkisi nimi? Musti. Tai: mikä oli ensimmäisen autosi merkki? Toyota.

Pidän turvakysymystä huonona ideana. Käytännössä siitä muodostuu toinen, rinnakkainen salasana, joka on lyhyt, selväkielinen, helposti arvattavissa tai pääteltävissä... Tätä voi kokeilla kotona. Ottakaa polkupyörä ja lukitkaa se huolellisesti vahvalla ketjulla ja munalukolla lyhtypylvääseen. (Pyörän, ketjun ja munalukon voi lainata, jollei niitä omista. Lyhtypylvään tilalla voi käyttää mitä tahansa tarpeeksi korkeaa pylvästä, esim. lipputankoa.) Avain kuvaa nyt salasanaa. Yrittäkää irrottaa pyörä lyhtypylväästä käyttämättä avainta tai rikkomatta mitään. Ei onnistu, eihän?

Tehkää sitten toinen koe. Siltä varalta, että unohdatte avaimen, kiinnittäkää ketju munalukkoon rautalangalla tai ns. pussinsulkijalla. Rautalanka kuvaa nyt turvakysymystä, avain salasanaa. Kuvitelkaa nyt, että olette pyörän tarpeessa oleva, moraaliltaan löysä henkilö. Näette rautalankavirityksen. Saatteko pyörän käyttöönne ilman avainta?

Salasanalle on olemassa vaihtoehtoja, kuten esim. epäsymmetriseen salaukseen perustuvat avaintiedostot, avaingeneraattorit (esim. RSA SecurID) tai biometriset tunnisteet. Salasana on kuitenkin säilyttänyt asemansa, koska se on helppo toteuttaa ilman lisäkustannuksia eikä sen käyttö vaadi mitään lisälaitteita. Verkkopalveluiden toteuttajien olisi huomioitava, ettei salasanajärjestelmien turvallisuutta ehdoin tahdoin heikennettäisi, ja toisaalta, että käyttäjälle aiheutuva muistikuorma pidettäisiin kohtuullisena. Viimeksimainitussa auttavat myös selainten ja käyttöjärjestelmien omat toiminnot tai vaihtoehtoisesti erilliset ohjelmistot.

Lex nihilo nihil fit

Yle uutisoi, että ns. Lex Nokia (hallituksen esitys, eduskuntakäsittely, lakimuutokset 125/2009, 126/2009, 127/2009, 128/2009, sähköisen viestinnän tietosuojalaki nykymuodossaan) ei ole saavuttanut odotettua suosiota. Uutisesta:
Lakia valmisteltaessa arveltiin, että kymmenet elleivät sadat yritykset tarvitsivat lakia estämään tietovuotoja.
Lakiin sisältyy ilmoitusvelvollisuus sekä ennakkoon että jälkikäteen (13 i §). Tietosuojavaltuutetulle ei ole tähän mennessä tullut yhtäkään ilmoitusta. Miksei?

Spekuloidaanpa hetken verran mahdollisia syitä. Voi olla, että ongelma ei olekaan niin laaja kuin on annettu ymmärtää, että tietoa ei vuodakaan kaikista yrityksistä kohisevana koskena. Voi olla, että jos tietoa vuotaakin vuolaana vuoksena, sen uoma ei ole firman sähköposti, vaan jokin aivan muu kanava - esimerkiksi "varmuuskopio"-CD tai työasioita sisältävä USB-muisti, jonka olemassaolosta ei kukaan edes tiedä ja joka "hukataan" jonnekin.

Tietysti voidaan kieltää CD-poltinten ja USB-muistien käyttö. Voi kuitenkin olla, että tiedot eivät siirry sähköisessä muodossa ollenkaan, vaan jonkun mukavan baarissa tavatun "kollegan" kanssa vain jutellaan työasioista. Ja kaverihan sanoi olevansa samassa firmassa eri kaupungin konttorissa, eikä sitä ollut mitään syytä epäillä, puljussahan on kymmeniä tuhansia ihmisiä töissä, nimesikin monta yhteistä tuttua...

Jos joku haluaa vuotaa tietoa, se on yleensä jotakin kautta mahdollista - harva organisaatio on niin tiivis ettei jostakin löytyisi rakoa. Mafiastakin löytyy ilmiantajansa. Tärkeää on huolehtia tiedon suojaamisesta alunperinkin niin, ettei arkaluontoista tietoa käsittele tarpeettoman moni, eikä sitä käsitellä huolimattomasti, ja että tietoa käsittelevät ymmärtävät tiedon luonteen ja oman vastuunsa. Ongelma on vastaava kuin talousrikoksissa: miten ehkäistään kavalluksia? Tietovuotoa voisikin kenties rikoksena pitää tietojenkäsittelyn vastineena rahamaailman kavallukselle - sillä erotuksella, että tieto ei häviä siirrettäessä.

Tietosuojavaltuutettu ihmetteli radiohaastattelussa, että onkohan tämän lain suhteen menty ehkä takapuoli edellä puuhun. Niin, onkohan?

Paikallisjunalla Patagoniaan - muttei Pateniemeen

Oulun seudulla on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua keskustan kehittämisestä ja seudullisesta raideliikenteestä. Kaupungin hallinto pitää keskustan kehittämisen edellytyksenä kallioparkkia, minkä vastineeksi Henri Löthman kehitti oman visionsa, joka keskittyi rautatieaseman ympärille. Se sai kuitenkin nihkeän vastaanoton

Kallioparkin toteuttaminen tarkoittaa sitä, että kaupungin liikennejärjestelmä perustetaan entistä lujemmin yksityisautoilun varaan. Onneksi sentään kevyen liikenteen väylästö on toimiva. Tilanne kuitenkin on jossain määrin nurinkurinen: hyvän pyöräilykelin vallitessa bussit tyhjenevät! Toisin sanoen autoilijoita ei saada houkutelluksi bussiin.

Maailmalla on opittu, että autoilija siirtyy helpoiten julkisen liikenteen käyttäjäksi, jos tarjolla on laadukasta sähköistä raideliikennettä. Tätäkin on esitetty, mutta ajatus on saanut kaupungin hallinnossa jokseenkin viileän vastaanoton. Ongelmana on pidetty raideliikenteen kehittämisen korkeaa hintaa ja kasvun keskittämistä asemien ympäristöön. Sitä vastoin Kempeleessä on esitetty suunnitelma, jossa nimenomaan rautatieaseman ympärille rakennetaan kaupan ja asutuksen keskittymä.

Jo autokoulussa opetetaan, että liikennejärjestelmä on kokonaisuus, jossa kaikkien osapuolten on tehtävä yhteistyötä. Sama pätee myös liikenteen suunnitteluun, jossa on toimittava yli kuntarajojen ja tarkasteltava ihmisten tarpeita. Ei voi olla järkevää, että kempeleläinen käy Teknologiakylässä töissä, mutta joutuu vaihtamaan Oulun keskustassa junasta bussiin.

Linkit viittaavat sanomalehti Kalevan kirjoituksiin.

Elvytystä

Elvytetäänpä vaihteeksi tätäkin blogia. Vaihdoin oikeaan reunaan uutisotsikot ("Tähdellistä"), joten nyt kun klikkaan Google Readerissa tähden kiinnostavaan juttuun, sen pitäisi tulla näkyviin tänne.