Oulun seudulla on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua keskustan kehittämisestä ja seudullisesta raideliikenteestä. Kaupungin hallinto pitää keskustan kehittämisen edellytyksenä kallioparkkia, minkä vastineeksi Henri Löthman kehitti oman visionsa, joka keskittyi rautatieaseman ympärille. Se sai kuitenkin nihkeän vastaanoton.
Kallioparkin toteuttaminen tarkoittaa sitä, että kaupungin liikennejärjestelmä perustetaan entistä lujemmin yksityisautoilun varaan. Onneksi sentään kevyen liikenteen väylästö on toimiva. Tilanne kuitenkin on jossain määrin nurinkurinen: hyvän pyöräilykelin vallitessa bussit tyhjenevät! Toisin sanoen autoilijoita ei saada houkutelluksi bussiin.
Maailmalla on opittu, että autoilija siirtyy helpoiten julkisen liikenteen käyttäjäksi, jos tarjolla on laadukasta sähköistä raideliikennettä. Tätäkin on esitetty, mutta ajatus on saanut kaupungin hallinnossa jokseenkin viileän vastaanoton. Ongelmana on pidetty raideliikenteen kehittämisen korkeaa hintaa ja kasvun keskittämistä asemien ympäristöön. Sitä vastoin Kempeleessä on esitetty suunnitelma, jossa nimenomaan rautatieaseman ympärille rakennetaan kaupan ja asutuksen keskittymä.
Jo autokoulussa opetetaan, että liikennejärjestelmä on kokonaisuus, jossa kaikkien osapuolten on tehtävä yhteistyötä. Sama pätee myös liikenteen suunnitteluun, jossa on toimittava yli kuntarajojen ja tarkasteltava ihmisten tarpeita. Ei voi olla järkevää, että kempeleläinen käy Teknologiakylässä töissä, mutta joutuu vaihtamaan Oulun keskustassa junasta bussiin.
Linkit viittaavat sanomalehti Kalevan kirjoituksiin.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti