Havainnoitsija

Veturin nosto

2010-02-05T00:03:00.001+02:00

Download now or watch on posterous

04022010.mp4 (11935 KB)

Tve5-pienveturin nosto lavetilta kiskoille Oulussa.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Veturin nosto

2010-02-04T16:53:00.001+02:00

Download now or watch on posterous

04022010.mp4 (11935 KB)

Tve5-pienveturin nosto lavetilta kiskoille Oulussa.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Miltä Rocon vaihdemoottori näyttää sisältä

2009-11-11T19:32:00.000+02:00

Jos olet halunnut tietää miltä Rocon vaihdemoottori näyttää sisältä, muttet ole uskaltanut avata sitä, katso seuraavaa kuvaa.

Mekanismin liikerata on n. 1,5-2 mm, ja päätepysäytyskärki katkaisee kääntövirran tarkalleen liikkeen puolessavälissä. Siitä eteenpäin vaihdemoottori luottaa siihen, että vaihteen jousimekanismi jatkaa kääntöliikettä.

Tämän moottorin kääntämä vaihde ei suostunut kääntymään. Ongelma voi aiheutua mm. seuraavista asioista:

Vaihteen jousimekanismi on kankea eikä jatka kääntöliikettä ajoissa.
Vaihteen ja moottorin välinen nivel on kulunut eikä moottori saa vaihdetta käännetyksi puoleenväliin asti ennen kuin päätekärki katkaisee virran.
Päätekärjen kontaktipinta on kulunut kipinöinnin seurauksena, joten virta katkeaa liian aikaisin.
Päätekärki on taipunut niin, että virta katkeaa liian aikaisin.

Tässä tapauksessa epäillään kohtia 2 ja 3. Lisäksi vaihteessa itsessään on kulumisen merkkejä: kielet tahtovat käsinkin käännettäessä juuttua suoralle. Kohta 1 on siis sekin mahdollinen.

FREMO-moduulijigi

2009-11-11T12:36:00.003+02:00

PoRha rakentaa FREMO-moduuleja, joiden kokoamiseen on tehty jigi. Moduulien pituus on vakioitu kuljetuksen helpottamiseksi. Jigillä kaksi ihmistä kokoaa moduulin runkokehikon mittoihin sahatuista vaneriosista 6 minuutissa:

ensimmäinen pääty asetetaan paikoilleen
sivuihin levitetään liimaa päätyä vasten tulevaan pintaan, ja ne asetetaan paikoilleen päätyä vasten
toinen pääty asetetaan paikoilleen, jolloin sivut asettuvat tiukasti paikoilleen
jokaiseen nurkkaan porataan 2 kpl 2 mm reikiä, joihin väännetään 3x40 mm uppokantaruuvit - porausvaiheessa kohdistetaan osat tarkasti sivusuunnassa
valmis runkokehikko irrotetaan jigistä ja siirretään syrjään odottamaan liiman kuivumista.

Alkuvalmisteluihin eli osien asetteluun ja liiman levittelyyn menee 2 minuuttia, minkä jälkeen poraamiseen ja ruuvien vääntämiseen menee noin 1 minuutti/nurkka, jos touhuamassa on kaksi tekijää ja kaksi akkuporaa.

See and download the full gallery on posterous

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Kuvien oton jälkeen jigiin on lisätty tuki puolikkaan moduulin päädylle, ja jossain vaiheessa lisätään vielä yksi tuki, jolla voidaan tehdä kolmannesmittaisia moduuleja.

EDIT: itse olen näemmä ainoa, joka ei onnistu kommentoimaan tähän (ihme homma), joten en pysty vastaamaan kommentteihinne suoraan. Hyvä, että ajatukset ovat lähteneet liikkeelle. Minusta olisi mielenkiintoista nähdä uusia ideoita, tekniikoita ja työtapoja toteutettuna, vaikka vain pienenä mallipalasena. Sellaisesta saa aina paremman käsityksen kuin sanallisesta selostuksesta.

Tämän toteutus lähti tarpeesta: jigi oli olemassa alustaan kiinnitettyinä vanerinpaloina, mutta sitä ryhdyttin parantelemaan. Tarkoitus oli siis saada aikaan jigi, jolla pystyy kokoamaan n kpl standardimittaisia moduulirunkoja tarkasti ja nopeasti. Aiemmin meni yhden rungon kokoamiseen tunti-kaksi tarkkuuden ollessa luokkaa "sitä sun tätä". Nyt nopeus ja tarkkuus ovat molemmat parantuneet huimasti. Materiaalia on olemassa ennalta mittoihin sahattuna, joten siitä on nyt nopea koota moduuleja tarpeen mukaan.

InterCity Kiskotien seisakkeella

2009-11-10T23:07:00.001+02:00

Kiskotien seisake oli ennen suunnilleen tällä kohtaa, mihin IC oli jostain syystä pysähtynyt.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Ajolankavaurio

2009-11-07T22:03:00.001+02:00

Paluumatkalla Lahdesta IC55:n matka katkesi Seinäjoelle ajolangan katkettua Pännäisten ja Jepuan välillä. Matkustajat kuljetettiin linja-autoilla Pännäisiin, missä oli toinen juna odottamassa. Tähän mennessä ollaan aikataulusta myöhässä tunnin verran.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Pienistä pienimpiä

2009-11-07T12:51:00.001+02:00

Kari Sarmanne on rakentanut T-mittakaavan radan (1:450). Raideleveys on 3 mm, kalusto japanilaisvalmistetta. Esillä oli myös Z-mittakaavainen salkkuun mahtuva rata.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Teräskela Hämeenlinnassa

2009-11-07T11:02:00.001+02:00

Dv12 2741 ja 2735 vaihtotöissä.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

IC86

2009-11-07T10:19:00.001+02:00

Tampereella vaihdettiin IC86:een, jota Pendolinon kuulutuksessa väitettiin IC2-tyyppiseksi. Ero on merkittävä: IC:ssä on ravintolavaunu, IC2:ssa ei... Viinikan ratapihalla oli kuormausalueella Osg-suurkuormavaunu ja junan keulilla Dv12-pari, joista keulimmainen harvinaiseksi käyvää 27-sarjaa.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Tampere lähestyy

2009-11-07T09:41:00.001+02:00

Seinäjoelta lähdettyä tarkastettiin kaikkien matkaliput. Juna oli jäänyt muutaman minuutin myöhään, mutta otti Tampereelle mennessä aikataulunsa kiinni.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Lakeudella

2009-11-07T08:51:00.001+02:00

Lakeus on saanut lumipeitteen.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Matkalla Lahteen

2009-11-07T08:01:00.001+02:00

Olemme Askon kanssa matkalla Lahteen Pienoisrautatiepäiville, josta yritän lähetellä kuvia tänne. Tämänhetkinen kulkuvälineemme Pendolino S46 lähti Oulusta melko tyhjänä, mutta täyttyi Kokkolaan mennessä. Olemme matkalla 13 tuntia ja perillä 4...

Posted via email from havainnoitsija's posterous

S46

2009-11-07T06:02:00.001+02:00

Paikallinen yrittäjä tyhjentää WC-säiliöitä.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Mistä johtuu...

2009-11-06T23:58:00.001+02:00

Mistä johtuu, että kun pitäisi nukkua koska aamulla on aikainen lähtö, ei nukuta yhtään, ja vastaavasti kun myöhään illalla tulee hyvä leffa, simahtaa heti alkuteksteihin?

Testaan äänilähetystä

2009-11-06T19:29:00.001+02:00

Download now or listen on posterous

Tallenne(06).wav (143 KB)

Tämän viestin liitteenä pitäisi olla äänitiedosto.

Posted via email from havainnoitsija's posterous

Jännitystä lasin pohjalta

2009-11-06T12:17:00.000+02:00

Tässä kävi näin: pizzan syötyäni rupesin juomaan kolajuomaa. Nostin lasia, jolloin kuului mieletön pamaus. Kun aloin puolen minuutin kuluttua järkytykseltäni tajuta jotakin, hahmotin tilanteen: lasistani oli paksu, painava pohja irronnut siististi halkeamalla ja pudonnut aivan pystysuoraan lautaselle, mistä syntyi pamaus. Lasissa oli puolisen litraa juomaa, joka levisi pitkin pöytää kastellen minut ja vastapäätä istuneen.

Niin että jos juotte paksupohjaisesta lasista, pitäkää pohjasta kiinni, ainakin jos lasi on pöytään tullessaan lämmin...

Ovi

2009-10-30T01:22:00.000+02:00

Tiedonvälitystä Liberiassa

2009-10-29T14:05:00.000+02:00

Tämä mies on ottanut tehtäväkseen tarjota monrovialaisille riippumattoman tiedonvälityskanavan. Tarvikkeet: valtava liitutaulu, pakkaus liitua ja päivän sanomalehdet.

Internet täyttää 40 vuotta

2009-10-28T08:00:00.010+02:00

Internet täyttää tänä vuonna 40 vuotta! Syntymäpäiväksi on ehdolla 7.4. ja 2.9., mutta jos haluaa vielä juhlia, niin eräiden käyttämä määritelmä on 29.10. Silloin lähetetään suora webcast UCLA:ssa pidettävästä tilaisuudesta. (29.10. klo 08-18 PST eli Los Angelesin aikaa).

Puomista asiaa

2009-10-26T14:59:00.000+02:00

Ratahallintokeskus on julkaissut tiedotteen, jossa sanotaan, että viime vuonna ajettiin tasoristeyksen puomit rikki 268 kertaa. Toisin sanoen keskimäärin joka arkipäivä ja muutamana lauantainakin joku ajoi puomista läpi.

Mitä pitää tapahtua, jotta autolla saa tasoristeyspuomin rikki?

Ensinnäkin puomin täytyy olla alhaalla. Se tarkoittaa, että juna on tulossa. Ennen kuin puomi laskeutuu, varoituslaitoksen punaiset valot vilkkuvat hetken aikaa. Toisin sanoen auton kuljettajan täytyy nähdä punaiset valot jo matkan päästä, samoin laskeutuva tai jo laskeutunut puomi ja siinä olevat vilkkuvat valot, ja lähteä siitä huolimatta ajamaan läpi välittämättä autolle aiheutuvista kolhuista ja onnettomuuden välittömästä riskistä.

Olisi mukava tietää monenko kääntösillan tai lauttarannan puomi on ajettu rikki. Sellaisessa paikassa läpiajon seuraukset ovat välittömästi nähtävissä: tie loppuu ja vesi alkaa; kohta kastuu. Tasoristeyksen viattoman näköisten kiskojen onnettomuusriskiä ei vain hahmoteta samalla tavalla.

Nelivetokoiran jalanjälki

2009-10-25T00:10:00.000+03:00

Useat lähteet, mm. Aamulehti ja Telegraph kirjoittavat uusiseelantilaisen arkkitehtipariskunnan Brenda ja Robert Valen kirjassa Time to Eat the Dog? A Real Guide to Sustainable Living esitetystä väitteestä, jonka mukaan keskikokoisen koiran hiilijalanjälki on samaa luokkaa katumaasturin kanssa. Itseäni koiranomistajana väite hämmästyttää, sillä tuntemani koirat - niin suuret kuin pienetkin - ovat ihmisiin verrattuna hyvin pieniruokaisia.

Telegraphin artikkelissa esitettiin hieman tarkempi laskelma:

A medium-sized dog has the same impact as a Toyota Land Cruiser driven 6,000 miles a year...
They say an average Collie eats 164kg of meat and 95kg of cereals a year, giving it a high impact on the planet.

Siis keskivertocollie söisi vuodessa 164 kg lihaa ja 95 kg viljaa. Ravinto lienee teollista kuivamuonaa, "nappuloita", koska raakaruokinnassa (Bones And Raw Food, BARF) ei viljaa pitäisi kulua ollenkaan, vaan sen tilalla pitäisi olla vihanneksia ja juureksia. Tästä voidaan tehdä laskelma: collie söisi siis (164 + 95) / 365 = 0,71 kg eli reilut 700 g muonaa päivässä.

Jos laskelmassa on ravintona käytetty teollista kuivamuonaa, collien pitäisi annostusohjeiden perusteella painaa n. 70 kg. Keskiverto collie painaa n. 20-25 kg, mikä tarkoittanee sitä, että se syö "nappuloita" aktiivisuudestaan riippuen 200-300 g päivässä. Collien omistajat korjatkoot, jos meni väärin.

Kokonaan toinen asia on, että teollisen koiranruoan tuotannossa käytetään usein ihmisille tarkoitetun lihan tuotannosta jääneitä tähteitä, jotka muuten menisivät hukkaan. Toisaalta ajatellaan, että ruoka on tämän takia heikkolaatuista, toisaalta taas eläinten kasvattaminen pelkästään koirien ruoaksi olisi tuskin ekologisesti yhtään parempi ajatus. Entäpä minkälainen hiilijalanjälki mahtaa olla polttoaineeksi kasvatettavalla viljalla?

Salatut sanat

2009-10-14T15:28:00.001+03:00

Ars Technica kirjoittaa, että useimmilla verkkopalveluiden käyttäjillä olisi salasanakäytännöissä parantamisen varaa. Vain yksi kahdestakymmenestä muodostaa salasanansa suositusten mukaan.

Suositukset ovat yleensä tätä rataa: vähintään kahdeksan merkkiä, sekä isoja että pieniä kirjaimia, sekaan vähintään yksi numero tai välimerkki, ei saa sisältää käyttäjätunnusta missään muodossa, ei saa olla helposti pääteltävissä tai arvattavissa, ei saa olla suoraan sanakirjasta löytyvä sana... Toisinaan salasanalla on lisäksi rajoitettu voimassaoloaika, jonka päätyttyä se täytyy vaihtaa - ja uuden salasanan tulee noudattaa samoja sääntöjä, mutta se ei saa olla ollut aiemmin käytössä (tällaiset järjestelmät muistavat yleensä 3-5 vanhaa salasanaa), eikä saa myöskään muistuttaa liiaksi edellistä salasanaa. Voidaan myös tehdä järjestelmä, joka ei hyväksy suositusten vastaista salasanaa, tai ainakin varoittaa sellaisesta, ja usein näin tehdäänkin.

Kun näitä suosituksia noudatetaan ja valvotaan, voidaan olla melko varmoja, että järjestelmään ei pääse ainakaan salasanaa arvaamalla. Ongelmaksi jää enää ihmisaivojen rajoittuneisuus. Yksittäisellä käyttäjällä voi olla salasanoja pariinkymmeneen erilliseen järjestelmään, joilla on kaikilla toisistaan poikkeavat salasanavaatimukset - eikä samaa salasanaa tietenkään saisi käyttää kahteen paikkaan.

Salasana tahtoo siis unohtua helposti. Ylläpitäjien työtä helpottamaan on siis kehitetty erilaisia automaattisia keinoja, joilla unohtunut salasana voidaan palauttaa tai vaihtaa. Eräs tällainen keino on ns. turvakysymys: salasanan yhteydessä valitaan listasta kysymys ja kirjoitetaan sille vastaus. Esimerkiksi: mikä oli syntymäkaupunkisi? Vastaus: Porvoo. Tai: mikä oli ensimmäisen lemmikkisi nimi? Musti. Tai: mikä oli ensimmäisen autosi merkki? Toyota.

Pidän turvakysymystä huonona ideana. Käytännössä siitä muodostuu toinen, rinnakkainen salasana, joka on lyhyt, selväkielinen, helposti arvattavissa tai pääteltävissä... Tätä voi kokeilla kotona. Ottakaa polkupyörä ja lukitkaa se huolellisesti vahvalla ketjulla ja munalukolla lyhtypylvääseen. (Pyörän, ketjun ja munalukon voi lainata, jollei niitä omista. Lyhtypylvään tilalla voi käyttää mitä tahansa tarpeeksi korkeaa pylvästä, esim. lipputankoa.) Avain kuvaa nyt salasanaa. Yrittäkää irrottaa pyörä lyhtypylväästä käyttämättä avainta tai rikkomatta mitään. Ei onnistu, eihän?

Tehkää sitten toinen koe. Siltä varalta, että unohdatte avaimen, kiinnittäkää ketju munalukkoon rautalangalla tai ns. pussinsulkijalla. Rautalanka kuvaa nyt turvakysymystä, avain salasanaa. Kuvitelkaa nyt, että olette pyörän tarpeessa oleva, moraaliltaan löysä henkilö. Näette rautalankavirityksen. Saatteko pyörän käyttöönne ilman avainta?

Salasanalle on olemassa vaihtoehtoja, kuten esim. epäsymmetriseen salaukseen perustuvat avaintiedostot, avaingeneraattorit (esim. RSA SecurID) tai biometriset tunnisteet. Salasana on kuitenkin säilyttänyt asemansa, koska se on helppo toteuttaa ilman lisäkustannuksia eikä sen käyttö vaadi mitään lisälaitteita. Verkkopalveluiden toteuttajien olisi huomioitava, ettei salasanajärjestelmien turvallisuutta ehdoin tahdoin heikennettäisi, ja toisaalta, että käyttäjälle aiheutuva muistikuorma pidettäisiin kohtuullisena. Viimeksimainitussa auttavat myös selainten ja käyttöjärjestelmien omat toiminnot tai vaihtoehtoisesti erilliset ohjelmistot.

Lex nihilo nihil fit

2009-10-14T15:00:00.001+03:00

Yle uutisoi, että ns. Lex Nokia (hallituksen esitys, eduskuntakäsittely, lakimuutokset 125/2009, 126/2009, 127/2009, 128/2009, sähköisen viestinnän tietosuojalaki nykymuodossaan) ei ole saavuttanut odotettua suosiota. Uutisesta:

Lakia valmisteltaessa arveltiin, että kymmenet elleivät sadat yritykset tarvitsivat lakia estämään tietovuotoja.

Lakiin sisältyy ilmoitusvelvollisuus sekä ennakkoon että jälkikäteen (13 i §). Tietosuojavaltuutetulle ei ole tähän mennessä tullut yhtäkään ilmoitusta. Miksei?

Spekuloidaanpa hetken verran mahdollisia syitä. Voi olla, että ongelma ei olekaan niin laaja kuin on annettu ymmärtää, että tietoa ei vuodakaan kaikista yrityksistä kohisevana koskena. Voi olla, että jos tietoa vuotaakin vuolaana vuoksena, sen uoma ei ole firman sähköposti, vaan jokin aivan muu kanava - esimerkiksi "varmuuskopio"-CD tai työasioita sisältävä USB-muisti, jonka olemassaolosta ei kukaan edes tiedä ja joka "hukataan" jonnekin.

Tietysti voidaan kieltää CD-poltinten ja USB-muistien käyttö. Voi kuitenkin olla, että tiedot eivät siirry sähköisessä muodossa ollenkaan, vaan jonkun mukavan baarissa tavatun "kollegan" kanssa vain jutellaan työasioista. Ja kaverihan sanoi olevansa samassa firmassa eri kaupungin konttorissa, eikä sitä ollut mitään syytä epäillä, puljussahan on kymmeniä tuhansia ihmisiä töissä, nimesikin monta yhteistä tuttua...

Jos joku haluaa vuotaa tietoa, se on yleensä jotakin kautta mahdollista - harva organisaatio on niin tiivis ettei jostakin löytyisi rakoa. Mafiastakin löytyy ilmiantajansa. Tärkeää on huolehtia tiedon suojaamisesta alunperinkin niin, ettei arkaluontoista tietoa käsittele tarpeettoman moni, eikä sitä käsitellä huolimattomasti, ja että tietoa käsittelevät ymmärtävät tiedon luonteen ja oman vastuunsa. Ongelma on vastaava kuin talousrikoksissa: miten ehkäistään kavalluksia? Tietovuotoa voisikin kenties rikoksena pitää tietojenkäsittelyn vastineena rahamaailman kavallukselle - sillä erotuksella, että tieto ei häviä siirrettäessä.

Tietosuojavaltuutettu ihmetteli radiohaastattelussa, että onkohan tämän lain suhteen menty ehkä takapuoli edellä puuhun. Niin, onkohan?

Paikallisjunalla Patagoniaan - muttei Pateniemeen

2009-10-14T11:36:00.000+03:00

Oulun seudulla on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua keskustan kehittämisestä ja seudullisesta raideliikenteestä. Kaupungin hallinto pitää keskustan kehittämisen edellytyksenä kallioparkkia, minkä vastineeksi Henri Löthman kehitti oman visionsa, joka keskittyi rautatieaseman ympärille. Se sai kuitenkin nihkeän vastaanoton.

Kallioparkin toteuttaminen tarkoittaa sitä, että kaupungin liikennejärjestelmä perustetaan entistä lujemmin yksityisautoilun varaan. Onneksi sentään kevyen liikenteen väylästö on toimiva. Tilanne kuitenkin on jossain määrin nurinkurinen: hyvän pyöräilykelin vallitessa bussit tyhjenevät! Toisin sanoen autoilijoita ei saada houkutelluksi bussiin.

Maailmalla on opittu, että autoilija siirtyy helpoiten julkisen liikenteen käyttäjäksi, jos tarjolla on laadukasta sähköistä raideliikennettä. Tätäkin on esitetty, mutta ajatus on saanut kaupungin hallinnossa jokseenkin viileän vastaanoton. Ongelmana on pidetty raideliikenteen kehittämisen korkeaa hintaa ja kasvun keskittämistä asemien ympäristöön. Sitä vastoin Kempeleessä on esitetty suunnitelma, jossa nimenomaan rautatieaseman ympärille rakennetaan kaupan ja asutuksen keskittymä.

Jo autokoulussa opetetaan, että liikennejärjestelmä on kokonaisuus, jossa kaikkien osapuolten on tehtävä yhteistyötä. Sama pätee myös liikenteen suunnitteluun, jossa on toimittava yli kuntarajojen ja tarkasteltava ihmisten tarpeita. Ei voi olla järkevää, että kempeleläinen käy Teknologiakylässä töissä, mutta joutuu vaihtamaan Oulun keskustassa junasta bussiin.

Linkit viittaavat sanomalehti Kalevan kirjoituksiin.

Elvytystä

2009-10-14T10:55:00.000+03:00

Elvytetäänpä vaihteeksi tätäkin blogia. Vaihdoin oikeaan reunaan uutisotsikot ("Tähdellistä"), joten nyt kun klikkaan Google Readerissa tähden kiinnostavaan juttuun, sen pitäisi tulla näkyviin tänne.

Juttusarja jatkuu webbisivuilla

2008-12-17T14:38:00.002+02:00

Siirrän aloittamani juttusarjan webbisivuille. Tänne kirjoitetut jutut jäävät paikoilleen. Kehittelen webbisivuja kaiken aikaa, ja korjaus-, lisäys- ja parannusehdotuksia saa lähetellä sähköpostiin, osoite juhana piste siren ät gmail piste com.

Turvalaitetekniikkaa pienoisrautatieharrastajalle, osa 1

2008-10-25T22:06:00.009+03:00

Tämä kirjoitus aloittaa juttusarjan, joka tukee sarjaa Tietokone DCC-keskusyksikkönä. Sarjassa esitellään turvalaitetekniikan perusteoriaa pienoisrautatieharrastajan näkökulmasta.

Aiheen käsittely painottuu niihin toimintoihin, jotka on tällä hetkellä toteutettu SpDrS60 for Linux -ohjelmassa. Esikuvan toiminnoista se kattaa vain murto-osan, mutta on kuitenkin riittävästi, jotta aihetta ennestään tuntematon pienoisrautatieharrastaja pääsee "kärryille".

Alla selitetään muutamia keskeisimpiä termejä. Lähteenä on käytetty osittain vuoden 2005 Junaturvallisuussääntöä (Jt). On huomattava, että monien käsitteiden tarkka merkitys riippuu noudatettavista määräyksistä. Tällöin on tarka

steltava esikuvan käytäntöä ja sovellettava sitä. Jt on muuttanut muotoaan huomattavasti vuosien mittaan, ja jo Ruotsissa määräykset poikkeavat meikäläisistä huomattavasti.

Liikennepaikka - rataverkon nimetty kohta, jota käytetään liikenteen turvaamiseen.
Yksikkö - mikä tahansa kiskoilla liikkuva laite.
Vaihtotyö - kaluston siirtämistä vaihtotyöstä annettujen määräysten mukaan. Vaihtotyössä liikkeet tapahtuvat rajoitetulla nopeudella (Suomessa 35 km/h).
Juna - yksikkö, joka on asetettu kulkemaan junana. Junana kulkevan yksikön nopeus voi olla suurempi kuin vaihtotyössä, mutta sitä koskevat junaliikenteen määräykset.
Tulo-opastin - tulosuunnassa liikennepaikan ensimmäinen pääopastin.
Tulovaihde - tulosuunnassa liikennepaikan ensimmäinen vaihde.
Opaste - lupa, käsky tai ilmoitus. Opastimella annetaan opasteita.
Pääopastin - junaliikennettä ohjaava opastin. Pääopastimella voidaan antaa opasteet Seis, Aja ja Aja Sn 35. Nykyisen (vuoden 2005) Jt:n mukaan pääopastimen seis-opaste koskee myös vaihtotyötä paitsi jos erikseen toisin määrätään.
Esiopastin - opastin, joka näyttää seuraavan pääopastimen opasteen. Esiopastin voi olla erillisenä opastimena tai samassa mastossa pääopastimen kanssa. Jos esiopastin on yhdessä pääopastimen kanssa, se on pimeänä pääopastimen näyttäessä seis-opastetta.
Raideopastin - vaihtotyötä ohjaava opastin. Raideopastimella ei ole esiopastimia eikä se yleensä koske junaliikennettä. Poikkeus: Nykyisen Jt:n mukaan raideopastimessa voi olla junakulkutien päätekohdan merkki. Tällöin raideopastimen opasteet koskevat sekä junaliikennettä että vaihtotyötä.
Kulkutie - se raide tai ne raiteet vaihteineen, jotka turvataan yksikön kulkua varten.
Junakulkutie - junaliikenteelle tarkoitettu kulkutie.
Turvata kulkutie - varmistaa, että kulkutie-ehdot täyttyvät: kulkutiehen kuuluvat raiteet ovat vapaat ja vaihteet käännettävissä oikeisiin asentoihin eikä mikään kulkutien osa kuulu toiseen, jo turvattuun kulkutiehen. Kun ehdot täyttyvät, vaihteet käännetään ja lukitaan niin, ettei niitä voi kääntää kulkutien ollessa turvattuna. Lisäksi kulkutiehen kuuluvat raiteet merkitään turvatuiksi. Lopuksi kulkutien alkuopastin asetetaan näyttämään ajon sallivaa opastetta.
Purkaa kulkutie - purkaa kulkutiehen kuuluvien vaihteiden lukitukset ja merkitä raiteet vapaiksi (lukuunottamatta varattuja raiteita). Turvaamiselle vastakkainen toimenpide. Kulkutie purkautuu yleensä itsestään junan varatessa kulkutiehen kuuluvia raiteita, mutta se voidaan purkaa myös käsin. Tällöin on usein kysymyksessä hätäpurku.
Asetinlaite - turvalaite, jolla ohjataan liikennepaikan vaihteita ja opastimia keskitetysti.

Alla on kuva Murtomäen asetinlaitteen ilmaisin- ja käyttötaulusta. Asetinlaite on VR:lle tehty versio Siemensin saksalaisesta laitteesta, jota SpDrS60-ohjelma mallintaa. Kuvaa täytyy klikata, jotta se tulee kokonaan näkyviin.

Kuvasta on havaittavissa seuraavia asioita:

Meneillään on ilmeisesti junakohtaus. Tämä näkyy siitä, että kolmas raide alhaalta on varattu (raiteella palaa punainen valo) ja ensimmäistä raidetta pitkin on turvattu kulkutie.
Saapuva juna on tulossa oikealta ja jatkaa vasemmalle. Tämä näkyy opastimien asennoista.
Alimman raiteen oikeanpuoleisessa päässä oleva vaihde toimii keskimmäisen raiteen kulkutien sivusuojana. Jos alimmalla raiteella pääsisi kalustoa karkuun, se ohjautuisi lyhyelle pistoraiteelle, ns. turvaraiteelle. Pienellä tutkimisella ilmenee, että alimman raiteen vasemmanpuoleisin vaihde toimii sivusuojana alhaalta saapuvien junien varalta keskimmäiseltä raiteelta vasemmalle lähtevälle kulkutielle.

Tietokone DCC-keskusyksikkönä, osa 4: asetinlaitteen perustekniikkaa

2008-10-25T12:21:00.000+03:00

Osassa 2 käsiteltiin esimerkkitapauksena PoRhan näyttelyrataa ja osassa 3 sähkökytkentöjä. Nyt kerrotaan mitä asetinlaitteena toimiva PC on tarkemmin ottaen syönyt.

Tarkastellaan ensin laitteistoa. PoRhan turvalaitteita komensi seuraavanlainen kone:

Pentium II 350 MHz
512 MB muistia (muistaakseni)
pienehkö kiintolevy
perustason näytönohjain
sellainen näyttö, johon mahtui raidekaavio kerralla.

Käyttöjärjestelmänä oli Debian GNU/Linux ja ohjelmistoina srcpd ja SpDrS60 for Linux. Kaikki mainitut ovat open source -ohjelmistoja ja vapaasti verkosta ladattavissa. srcpd hoitaa tietokoneen ja radan välistä tietoliikennettä, ja sprds60 toimii asetinlaitteen käyttötauluna.

Seuraavassa selostetaan miten vastaava kokonaisuus rakennetaan itse.

Ensin asennetaan käyttöjärjestelmä ja ohjelmat.

Debianin lisäksi on mahdollista käyttää periaatteessa mitä tahansa Linux-jakelua. Ubuntu, Fedora ja SuSE lienevät helpoimmasta päästä; niille on tehty srcpd:stä ja SpDrS60:stä valmiit paketit. Valittu Linux-jakelu asennetaan sen omien asennusohjeiden mukaan; tässä ei ole käytännöllistä kuvata kaikkia asennusmahdollisuuksia. Toinen vaihtoehto on käyttää tekemääni Puppy Linux -versiota, jossa on valmiiksi asennettuna srcpd ja SpDrS60. ISO-tiedostosta poltetaan CD-levy, jolla käynnistetään kone. Tämän jälkeen ohjelmat ovat heti käytettävissä.

(CD poltetaan Windowsissa Nero-ohjelmalla näin: Recorder -> Burn Image, kohdasta Files of type valitaan All files. Etsitään äsken imuroitu tiedosto puppy-400tkasl.iso, painetaan Write.

CD poltetaan Macilla näin: Avataan imuroitu ISO-tiedosto Levytyökalussa. Syötetään asemaan tyhjä CD. Painetaan Polta.)

Mikäli käytössä on Debian, Ubuntu, Fedora tai SuSE, imuroidaan srcpd:n ja spdrs60:n asennuspaketit ja asennetaan ne käyttöjärjestelmän työkalulla. (Suunnilleen näin: Ensin mennään root-käyttäjäksi komennolla sudo -s, joka kysyy käyttäjän omaa salasanaa, tai su -, joka kysyy rootin salasanaa. Sen jälkeen paketin asennus; Ubuntu ja Debian: dpkg -i paketti.deb; Fedora ja SuSE: rpm -U paketti.rpm.)

Jos käytetään Puppy Linuxia, kone käynnistetään CD:ltä ja käyttäjän luomat tiedot tallennetaan yhteen tiedostoon, joka voidaan tallentaa esim. muistitikulle. Tallennustiedoston nimeen voidaan haluttaessa sisällyttää yksilöivä osa (ei pakollinen). Tiedoston tallennuspaikkaa ja nimen yksilöivää osaa kysytään konetta ensimmäistä kertaa sammutettaessa. Muihin kysymyksiin voi vastata Enterin painalluksella.

Tässä vaiheessa on syytä testata, että kone lähtee käyntiin ja spdrs60 toimii. srcpd:n toiminta voidaan todeta seuraavasti: valitaan spdrs60:n Daemon-valikosta Connect. Todetaan, että tilariville tulee ilmoitus "Info socket connected."

Seuraavaksi määritellään komento-ohjauslaitteiston asetukset. Tässä on kätevä apu srcpd:n konfiguraatiosivu. Ensimmäisessä vaiheessa valitaan komento-ohjausjärjestelmän liityntä tietokoneeseen. Mikäli vahvistin on kytketty suoraan sarjaporttiin, kysymyksessä on suorakäyttö eli DDL, jolloin valitaan ensimmäinen kohta, "DDL". Jos halutaan käyttää myös kirjoitinporttiin kytkettyä S88-palauteväylää, valitaan myös kohta "S88 at parallel port." Tässä käytetään esimerkkinä kokoonpanoa, joka sisältää nämä kaksi väylää. Lopuksi painetaan nappia Step 2.

Seuraavalla sivulla tehdään väyläkohtaiset asetukset. SRCP-protokollassa väylät on aina numeroitu, ja itse palvelin esitetään väylänä numero 0. Ensimmäisessä sarakkeessa on siis srcpd:n yleiset asetukset: millä käyttäjätunnuksilla toimitaan, paljonko lokimerkintöjä tehdään, mihin tiedostoon tallennetaan prosessin numero. Näistä kannattaa vaihtaa Group ID arvoon lp, jotta kirjoitinporttiin on pääsyoikeudet.

Seuraavassa sarakkeessa on väylä numero 1, DDL. Käydäänpä asetukset yksi kerrallaan läpi.

Debuglevel - INFORMATION: paljonko tietoa lokiin merkitään. NONE on vähiten, ALL on eniten.
Auto power ON - X: kun tässä on merkki, rataan kytketään automaattisesti virta kun srcpd käynnistyy. Jätetään tähän rasti.
Device name - /dev/ttyS0: käytettävä sarjaportti. /dev/ttyS0 on ensimmäinen sarjaportti (COM1 tai A), /dev/ttyS1 toinen (COM2 tai B). Tämä valitaan käytettävän sarjaportin mukaan. Esimerkissämme käytetään ensimmäistä sarjaporttia, siis laitetta /dev/ttyS0.
max Loco Address - 1 (oletus 81): jos tämän sarjaportin kautta aikoo ajaa junia, tähän laitetaan korkein käytettävä veturiosoite (DCC:ssä 99 tai 9999). Jos tämän sarjaportin kautta ei ajeta junia, laitetaan jokin pieni numero (esim. 1). Esimerkkimme on ainoastaan asetinlaitekäytössä, siis tähän laitetaan 1.
max GA Address - 324: vastaavasti kuin edellä. Tähän tulee käytettävien vaihde- ja opastindekooderien korkein osoite. Jätetään tässä vaiheessa oletusarvoon.
Enable MM - tyhjä (oletus X): jos käytetään Märklin/Motorola-protokollaa noudattavia dekoodereita, tähän tarvitaan rasti, muuten otetaan pois. Esimerkissämme käytetään pelkästään DCC-dekoodereita, joten rasti pois.
Enable NMRA/DCC - X: jos käytetään DCC-dekoodereita (kaksikiskodekooderit muuten paitsi Selectrix ja valmistajien omat protokollat kuten FMZ), tähän tarvitaan rasti; jos käytetään ainoastaan Märklin-dekoodereita, rasti otetaan pois. Esimerkissämme tähän tulee rasti.
Ring Indicator Check: tarkkaillaan onko Ring Indicator -signaali (nasta 9) aktiivinen.
Check Short: valvotaan oikosulkuja.
Inverse DSR: Data Send Ready -signaalin merkitys on käänteinen.
Shortcut Delay: 0. Huomautus: Neljää viimeksimainittua (kohdat 8-11) ei oikein ole dokumentoitu enkä ole kovin hyvin perillä niiden toiminnasta. Näiden annetaan olla toistaiseksi oletusarvoissaan. Selvitystyö jatkuu...
NMRA/DCC Translation Table: 3. Tällä valitaan DCC-signaalin tuottotapa. Numero 3 on yleensä sopiva.
Improve NMRA/DCC Timing: tätä tarvitaan mikäli DCC-järjestelmässä esiintyy vetureiden karkailua tms. toimintahäiriöitä.
Enable usleep patch: tätä tarvitaan, jos Märklin-signaalin tuottaminen vie kohtuuttomasti prosessoritehoa tai ei onnistu ollenkaan. Jollei Märklin-signaalia tuoteta, tätäkään ei tarvita.
usleep wait time (ms): 0. Jos Enable usleep patch on valittuna, tähän voi kokeilla erilaisia arvoja (mahdollisesti väliltä 0-50), jolla signaalin tuotto saadaan onnistumaan.

Viimeisessä sarakkeessa määritellään väylä 2 eli S88-palauteväylä. Käydään senkin asetukset läpi.

Debuglevel - INFORMATION. Sama merkitys kuin edellä.
Auto power ON - X: kun tässä on merkki, rataan kytketään automaattisesti virta kun srcpd käynnistyy. Palauteväylän tapauksessa ei merkitystä, mutta jätetään tähän rasti. Ei siitä haittaakaan ole.
IO Port - kolme valintaa: 0x378, 0x278 ja 0x3bc. Oletusarvo 0x378. Valitaan se, joka vastaa käytössä olevaa kirjoitinporttia; usein tämän voi määritellä koneen BIOS-asetuksista. Oikean portin saa selville, kun avaa pääteikkunan (Terminal) ja antaa seuraavan komennon: cat /proc/ioports | grep parport Komennon tulosteessa ensimmäinen numerosarja on joko 0378, 0278 tai 03bc. Esimerkissämme valitaan ensimmäinen eli 0x378.
Clock Scale: 35.
Refresh Cycle: 100.
Min Time Span for 0: 0. Kolme edellistä (kohdat 4-6) liittyvät protokollan hienosäätöön ja saavat yleensä olla oletusarvoissaan.
# FB1 Modules: 0 (oletusarvo). Kirjoitinporttiin voidaan kytkeä neljä rinnakkaista S88-väylää. Tähän kirjoitetaan montako palautemoduulia on kytketty ensimmäiseen väylään. Jos käytetään osassa 3 esitettyä kytkentää, kaikki moduulit tulevat ensimmäiseen väylään ja seuraavat kohdat jätetään nolliksi. Esimerkissämme on kaksi palautemoduulia, siis tähän kirjoitetaan numero 2.
# FB2 Modules: 0 (oletusarvo). Tähän kirjoitetaan montako palautemoduulia on kytketty toiseen väylään.
# FB3 Modules: 0 (oletusarvo). Montako palautemoduulia on kytketty kolmanteen väylään.
# FB4 Modules: 0 (oletusarvo). Montako palautemoduulia on kytketty neljänteen väylään.

Kun kaikki kohdat on saatu täytetyksi, painetaan Finish. Valmis ylläolevan esimerkin mukaan tehty tiedosto on ladattavissa täältä. Syntynyt tiedosto tallennetaan nimellä /etc/srcpd.conf. Tämän jälkeen avataan pääteikkuna (terminal, xterm, rxvt tms.) ja annetaan siinä seuraavat komennot:

sudo -s tai su - (Tätä komentoa ei tarvita Puppy Linuxissa.)
/etc/init.d/srcpd stop (tällä pysäytetään srcpd)
/etc/init.d/srcpd start (tällä käynnistetään srcpd)

srcpd täytyy pysäyttää ja käynnistää uudelleen aina kun sen asetustiedostoon (/etc/srcpd.conf) on tehty muutoksia.

Jotta palautemoduulit alkavat toimia, tehdään vielä seuraavat toimenpiteet SpDrS60:ssä:

valitaan valikosta Edit->Preferences
siirrytään välilehdelle Feedback modules
valitaan kohdasta Module size monenko tulon moduuleita käytetään (8 vai 16)
Bus numbering -kohdasta valitaan Flexible (SRCP 0.8)
Connected modules per bus -kohdassa kirjoitetaan väylän numeroa vastaavaan kohtaan montako moduulia on kytketty, eli samat tiedot kuin srcpd:n asetuksiin. Esimerkissämme ensimmäinen palauteväylä on numero 2 ja siihen on kytketty 2 moduulia, eli Bus: 2, Modules: 2. Saman kirjoitinportin muut S88-väylät saavat kolme seuraavaa numeroa eli esimerkissämme 3, 4 ja 5. Esimerkissämme niistä ei tarvitse välittää.

Nyt voidaan kytkeä komponentit yhteen ja todeta toiminta. Ensi alkuun voi vahvistimeen kytkeä vaikkapa hehkulampun tai kaksi LEDiä, jotka on kytketty eri suuntiin rinnan ja koko paketti sarjaan noin 1 kilo-ohmin vastuksen kanssa. Molempien LEDien pitäisi tällöin palaa kytkettäessä paketti pienoisrautatiemuuntajan vaihtovirtalähtöön - siihen, josta otetaan virta vaihteiden kääntöön - tai Märklinin muuntajan L- ja 0-napojen eli keltaisen ja ruskean välille. Jos molemmat LEDit palavat tasaisesti, vahvistin tuottaa vaihtovirtaa. Jos vain toinen palaa, vahvistin tuottaa tasavirtaa ja se on syytä sammuttaa välittömästi ja tarkistaa kytkennät.

Palautemoduulien toiminnan voi todeta SpDrS60:ssä valitsemalla valikosta View->Feedback modules ja avautuvasta paneelista oikean väylän. Varmistetaan, että ohjelma on yhteydessä palvelimeen valitsemalla valikosta Daemon->Connect. Tämän jälkeen kokeillaan aktivoida palautemoduulien tuloja yksi kerrallaan ja katsotaan tapahtuuko näytössä muutosta.

Seuraavassa osassa siirrytään teoriaosuuteen: johdatus turvalaitelogiikkaan pienoisrautatieharrastajan näkökulmasta.

Tietokone DCC-keskusyksikkönä, osa 3: sähköiset liitännät ja kaapelointi

2008-10-24T23:06:00.016+03:00

Osassa 2 käsiteltiin esimerkkinä PoRhan näyttelyrataa laitteistoineen ja ohjelmistoineen. Tässä osassa neuvotaan miten tietokone liitetään komento-ohjauslaitteistoon, jotta saadaan aikaan vastaava toiminta kuin PoRhan näyttelyradalla. Lisäksi neuvotaan S88-paluukanavan liittäminen kirjoitinporttiin raideilmaisuja varten.

Sarjaporttiin liitetään vahvistin (booster). Tarkoitus on, että tietokone tuottaa signaalin, jonka vahvistin vahvistaa dekoodereiden käytettäväksi. Sarjaportista käytetään periaatteessa yhtä signaalia, nimittäin TxD:tä eli lähtevää dataa. 9-nastaisessa D-liittimessä TxD on nastassa 3. Lisäksi tarvitaan maa, nasta 5. Sarjaporttien liittimet ovat tietokoneessa pääsääntöisesti urospuolisia, joten kaapeli on sellainen, jossa on toisessa päässä naaraspuolinen 9-nastainen D-liitin ja toisessa vahvistimeen sopiva liitin.

Vahvistimesta on etsittävä signaalitulo, joka DCC-vahvistimissa merkitään kirjaimella C, sekä signaalimaa, D. Tässä vaiheessa on todettava, että DCC- ja Märklin-vahvistimet toiminevat pääsääntöisesti ristiin. Tiettävästi halvimman vahvistimen saa Märklinin Delta Control -laitteesta.

Kytkentä tiivistettynä:

TxD / 3 - signaali / C
GND / 5 - maa / D

Vahvistimeen tarvittavan liittimen tyyppi riippuu vahvistimen merkistä ja mallista; joissakin, esim. Lenzin vahvistimissa, on ruuviliittimet, toisissa puristettavat modulaariliittimet (läpinäkyvää muovia, lähes kuution muotoinen, noin sokeripalan kokoinen). Jos jälkimmäinen sattuu vastaan, on usein helpointa ottaa valmis kaapeli, jossa on sopivat liittimet, katkaista se kahtia ja juottaa katkaistuun päähän D-liitin.

Rocon vahvistimiin tarvitaan modulaarikaapeli; siitä käytetään modulaariliittimen reunimmaiset nastat 1 (C) ja 6 (D). Rocon kaapeleissa reunimmaisten johtojen värit ovat valkoinen (1) ja sininen (6). Kytketään siis modulaariliittimestä D-liittimeen nastat 1-3 ja 6-5 eli C-TxD ja D-GND. Modulaariliittimen ykkösnastan löytää helposti: se on oikealla kun liitintä pitelee niin, että lukitussanka on päälläpäin ja kaapeli lähtee pitelijää kohti. Kaapeli kytketään Master-liittimeen. Huomattava on, että tämän jälkeen samaan vahvistimeen kytketyillä XpressNet-laitteilla (LokMaus yms. ohjaimet) ei ole enää mitään vaikutusta mihinkään. Jos vahvistimen tekee itse, siihen on tietysti helppo asentaa juuri halutunlainen liitin. Saksantaitoisille löytyy vielä kokoelma kaavioita vahvistimen liittämisestä.

Vahvistimeen kytketään johdot, joihin liitetään vaihde- ja opastindekooderit. Näihin puolestaan liitetään vaihdemoottorit ja opastimet.

Jos edellinen vaikutti sekavalta, se johtuu siitä, että vahvistimia on monia erilaisia, eikä niiden liittimiä ole millään tavalla standardoitu. Kaikissa on kuitenkin jossakin kohtaa signaalitulo ja signaalimaa. Kun ne löytää, kaapelin teko on helppoa.

S88-palauteväylän liittäminen kirjoitinportin kautta on huomattavasti yksinkertaisempaa. Liittimen naaraskappale on tosin kuulemma vaikeasti saatava, mutta sen voi korvata periaatteessa millä tahansa, jossa on nastojen väli 2,54 mm ja joka on mekaanisesti sovitettavissa. Kaapeli kytketään seuraavasti:

kirjoitinportti - S88
(+ 5 V esim. USB-liittimestä) - 6; jännitteen syöttö S88-väylään
4 - 5; RESET
3 - 4; LOAD
2 - 3; CLOCK
18 - 2; GND (tähän kytketään myös +5V:n jännitteen maajohto)
10 - 1; DATA

Kaavakuva, jossa käyttöjännite otetaan levyasemaliittimestä.

S88-väylään liitetään palautemoduulit, joihin kytketään raideilmaisimet. Kolmikiskoradalla raideilmaisimeksi riittää, että ilmaistavalta raiteelta on toinen kisko eristetty ja kytketty palautemoduulin tuloon sekä radan maa yhdistetty palautemoduulin maahan; kaksikiskoradalla tarvitaan ilmaisimeksi erillinen laite, jonka lähtö viedään palautemoduulille.

Kun näiden kytkentöjen tekemisen jälkeen kytketään tietokone päälle, missään ei pitäisi tuntua, näkyä, kuulua tai haista mitään asiaankuulumatonta: ei kipinöintiä, sulamista, savua, kuumenevan muovin tai metallin hajua... Jos jotakin tällaista ilmenee, laitteet on sammutettava välittömästi ja ryhdyttävä tarkistamaan kytkentöjä.

Seuraavassa osassa kerrotaan ohjelmistojen asentamisesta.

Huomautus:

Näiden ohjeiden virheettömyyttä ei voida taata. Kirjoittaja ei vastaa näiden ohjeiden noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä aiheutuneista henkilö- tai esinevahingoista, materiaalihukasta, menetetystä työ- tai vapaa-ajasta, kivusta, särystä, henkisistä kärsimyksistä, homevaurioista, epämääräisestä harmin tunteesta tai muistakaan mahdollisista tai mahdottomista seurauksista.

Tietokone DCC-keskusyksikkönä, osa 2: esimerkkitapaus

2008-10-23T21:27:00.011+03:00

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliseen osaan.

Kuvataanpa esimerkiksi PoRhan näyttelyradan komento-ohjausjärjestelmän käytännön toteutus sellaisena kuin se oli Toppilan möljällä syksyllä 2008. Se sisälsi seuraavat komponentit:

Ajolaitteisto: keskusyksikkö/vahvistin ja siihen liitetyt käsiajolaitteet. Tätä laitteistoa ei käsitellä tässä kirjoituksessa kovin syvällisesti.
Turvalaitteisto: PC ja sen sarjaporttiin kytketty DCC-vahvistin.
Turvalaitteistoon kytketyt vaihdedekooderit ja vaihdemoottorit.
PC:ssä ohjelmistot: SRCP-palvelin srcpd ja releasetinlaitteen simulaattori SpDrS60 for Linux. PC toimi siis asetinlaitteena. (Tätä tarkoitusta varten oli käytössä PC:n omat näppäimistö ja hiiri sekä suurikokoinen näyttö, josta yleisökin pystyi näkemään asetinlaiteohjelman toiminnan.)

Ajolaitteisto oli itsenäinen DCC-laitteisto, joka oli omistettu pelkästään junien ajamiseen. Kuljettajat eivät siis kääntäneet vaihteita, poikkeuksena vaihtotyö yhdellä neliraiteisella ratapihalla, jonka vaihteet olivat käsikäyttöiset.

Toinen itsenäinen laitteisto oli turvalaitteisto, joka oli omistettu pelkästään vaihteiden kääntämiseen. (Opastimia ei vielä tässä kehitysvaiheessa ollut, vaan junia ajettiin "luvilla".) Tässä sarjaporttiin kytketty vahvistin ei ollut kytketty kiskoihin vaan turvalaiteväyläksi kutsutulla johtoparilla (kuvassa violetti ja harmaa johto) suoraan vaihdedekoodereihin.

Ajo radalla tapahtui seuraavasti: asetinlaitteena toiminutta PC:tä käytti suorittaja, joka turvasi junille kulkutiet ja antoi lähtöluvat. Kuljettajat ajoivat juniaan saamiensa lupien mukaan. (Jos radalle olisi asennettu opastimet, kuljettajat olisivat ajaneet näkyvien opasteiden mukaan.) Rata oli kooltaan meikäläisittäin suurehko - soikio, jossa oli linjaa likimain parikymmentä metriä sekä kaksi liikennepaikkaa. Linjalla oli ajossa parhaimmillaan kolme junaa peräkkäin samalla kun suuremmalla liikennepaikalla tehtiin vaihtotöitä. Asetinlaiteohjelman peruskäyttö eli kulkuteiden turvaaminen ja purkaminen sekä vaihteiden kääntäminen onnistui ensikertalaiselta hyvin lyhyen opastuksen jälkeen. Turvalaitteisto ei kaatunut tai seonnut näyttelyviikonlopun aikana kertaakaan. Kaiken kaikkiaan laitteiston toimintaan oltiin hyvin tyytyväisiä; ainoastaan vaihdemoottorien toiminnassa esiintyi pientä takeltelua, mistä aiheutui pari kertaa vaihteen jääminen kääntymättä.

Seuraavassa osassa: kokeilkaa ihmeessä kotona!

Tietokone DCC-keskusyksikkönä, osa 1

2008-10-23T14:45:00.003+03:00

Siirrytäänpä kokonaan toiseen aiheeseen eli pienoisrautateihin. Olen viime kuukausina tehnyt kokeiluja, joissa käytetään PC:tä pienoisrautatien DCC-ohjausjärjestelmän keskusyksikkönä. Tällä tavalla voidaan tietokoneelta käsin ajaa junia, kääntää vaihteita, ohjata opastimia tai periaatteessa mitä tahansa mitä komento-ohjauksella voidaan kuvitella tehtävän.

Olen kokeillut junien ajamista tietokoneelta käsin: toimii, joskin on vähän kankean oloista. Mieluummin käytän käsiajolaitetta, jossa on kunnollinen nuppi. (Tämä on makuasia, josta en kiistele.) Sen sijaan turvalaitteiden eli vaihteiden ja opastimien käytössä tietokone on osoittautunut loistavaksi. Kulkutielogiikan tekeminen ei koskaan ole ollut näin helppoa. (Ei sillä että se helppoa olisi vieläkään!) PoRhan näyttelyradalle on esimerkiksi tehty sellainen järjestely, että junia ajetaan omalla DCC-järjestelmällään, ja turvalalaitteiden ohjaus on siitä kokonaan erillisessä järjestelmässä. Näiden välillä ei normaalitilanteessa ole yhteyttä. Järjestelyn etu on siinä, että vaihteet ja opastimet toimivat vaikka radalla tapahtuisi oikosulku, jännitekatko tai totaalinen sekoaminen. Näin esimerkiksi karannut veturi voidaan ohjata turvalliseen paikkaan tai oikosulun aiheuttanut aukiajotilanne voidaan selvittää.

PC:n kytkentä on toteutettu teknisesti siten, että suoraan PC:n sarjaporttiin liitetään mikä tahansa DCC-vahvistin, esim. Lenz LV101, jollainen minulla sattui ennestään jo olemaan. Myös Märklinin Delta Control -ajolaitetta voi käyttää vahvistimena. Kytkentäohje löytyy muutamille vahvistimille mallin perusteella täältä (saksankielinen sivu). Periaatteessa sarjaportista TxD (lähtevä data) ja GND (maa) kytketään vahvistimen signaalituloon ja maahan.

Lisäksi tarvitaan PC:lle ohjelma, joka tuottaa sarjaporttiin DCC-signaalia sekä käyttöliittymäohjelma, jolla voidaan ohjata koko pakettia. Käyttöjärjestelmäksi valitsin itse Ubuntu Linuxin, mutta sopivia ohjelmia on saatavissa myös Windowsiin. Tarkempi ohjelmaluettelo tulee sarjan myöhemmässä osassa.

Jatkoa seuraa...

Ominaisuuksia blogiin

2008-10-23T13:47:00.001+03:00

Laittelin kokeeksi täsmähakukoneen blogisivun oikeaan ylänurkkaan. Sen pitäisi painottaa hakuja tähän blogiin ja niihin sivustoihin, joihin on täältä linkkejä. Saas nähdä miten toimii...

Lanier - Asimov - Wales

2008-10-22T14:27:00.006+03:00

Wikipediasta kuuluu kummia. Väitetään (lähde: MIT Technology Review) nimittäin, etttä verkkosanakirjalla olisi aivan oma käsityksensä totuudesta. Väitteen takana on Wikipedian linja, jonka mukaan kaikki väitteet on pystyttävä tarkistamaan Wikipedian ulkopuolisesta lähteestä. Tämän vuoksi Wikipedia ei ole oikea kanava julkaista uutta tutkimusta tai mullistavia ajatuksia.

Toisaalta Wikipedian omassa ohjausdokumentissa sanotaan, että sisällön valintaa ei ohjaa se, mitä kukin toimittaja pitää totena, vaan se mitä aiheesta on jo julkaistu lähteissä, joilla on sellainen maine, että julkaistut tiedot ovat yleensä tarkistettuja ja oikein. Tekijän itsensä julkaisemaa tietoa pidetään lähtökohtaisesti epäluotettavana; Wikipedian ohjeet edellyttävät, että pääsääntöisesti käytetään ulkopuolisen tahon arvioimaa tietoa. Jos nyt kirjoittaisin samojen ohjeiden mukaan, en luultavasti saisi käyttää tätä sivua pääasiallisena lähteenäni.

Nyt aletaankin päästä asian ytimeen. Artikkelissa mainitaan Jaron Lanier, joka on toistuvasti yrittänyt saada korjausta itsestään kertovaan Wikipedia-sivuun. Ongelma on, että vaikka tuskin kukaan tuntee Jaron Lanierin elämää yhtä hyvin kuin Lanier itse, Wikipedian sääntöjen mukaan juuri hän on väärä ihminen kirjoittamaan omasta elämästään. Mutta miksi?

Otetaan selvää: katsotaan Wikipediasta. Siellä esiintyy käsite Neutral Point of View, puolueeton näkökulma. Se tarkoittaa, että kaikki käsillä olevaa asiaa koskevat luotettavien lähteiden julkaisemat merkittävät näkökulmat on käsiteltävä artikkelissa tasapuolisesti, mitään näkökulmaa erityisesti painottamatta. Henkilö itse ei siis ole luotettava lähde kertomaan omasta elämästään - ilmeisesti arvioidaan, että tulisi liian suuri houkutus suurennella ansioita tai lakaista ikäviä asioita maton alle.

Palataanpa MIT Technology Review'n artikkeliin. Siinä väitettiin, että Wikipedialla on oma käsityksensä totuudesta. Oikeammin voisi ehkä sanoa, että Wikipedialla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä, vaan tarkoitus on ainoastaan pitää sisällön laatu jollakin tavoin valvonnassa. Järjestely toimii ilmeisen hyvin: Wikipedian tarkkuus on useimmiten riittävän hyvä. (Virheitä on painetuissakin tietosanakirjoissa.) Toisaalta tästä kyllä tulee jossain määrin mieleen se Isaac Asimovin Säätiö-sarjan henkilö, (mikä ***** sen nimi oli, se, jolla oli olevinaan ärrävika) joka teki "tutkimusta" valitsemalla lukemistaan lähteistä "uskottavimman".

Entä mikä on tämä peräänkuulutettu totuus? Sitä on moni filosofi kysellyt. Kunnollista vastausta saanee odottaa pitkään...

Muokattu 23.10.: kirjoitusvirheen korjaus.

Blogin elvytys

2008-10-22T14:08:00.003+03:00

Elvyttelen tätä blogia pitkän tauon jälkeen. Paikkakunta on välillä vaihtunut Turusta Ouluun ja firma Nokiasta huomattavasti pienempään nimeltä Apertas Solutions, joka koostuu kahdesta henkilöstä: minä ja yhtiökumppani.

Voi olla, että blogin kolmesta lukijasta kaksi on jo lähtenyt muualle. Ei haittaa. Olkoon tämä sitten vaikka sähköinen muistilehtiö.

Tasa-arvo ennen kaikkea.

2008-01-15T21:31:00.000+02:00

Ruotsi harkitsee seksististen mainosten kieltoa (Iltalehti), mutta Sundsvallin uimahallissa saa uida yläosattomissa (Helsingin Sanomat)

Tasa-arvo ennen kaikkea...?

Kommenteista.

2007-10-27T20:08:00.000+03:00

Poistin edellisestä viestistä kommentin. Kirjoittajan yhteystietoja ei ollut saatavissa, joten sanottakoon tämä nyt julkisesti.

Ensinnäkin, yleisesti, en oikein tykkää siitä, että toisten blogeihin jätetyissä kommenteissa mainostetaan omia sivuja ilman mitään sanottavaa. Vaikutus on vähän sama kuin telkkarissa mainoskatkoilla: lähinnä ärsyttää. Toisaalta tämä nimenomainen mainos liittyi valokuvanäyttelyyn, joten sen puolesta se olisi vaikka saanut olla, koska valokuvaus kuuluu tämän blogin aiheisiin.

Päätin kuitenkin poistaa kommentin, koska linkki kuvaajan sivuille ei toiminut (domainin kankaala.com rekisteröinti on vanhentunut). Joten: Tommi Kankaala, jos haluat kertoa kuvausharrastuksestasi, se sopii, mutta ole hyvä ja ilmoita toimiva linkki tai uudista domainin rekisteröinti. Ystävällisin terveisin Juhana Siren, myös valokuvaaja.

Vätystää.

2007-10-11T19:39:00.000+03:00

Rankkaa on työnteko...

Päivätyö on venynyt välillä yöhön asti, joten tämäkin blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. En ole unohtanut, mutta aikaa on rajallinen määrä...

Nyt on sellainen olo, että olisiko mahdollisesti tulossa se liikkeellä oleva vatsatauti, jossa multimediaa virtaa molemmista päistä. Ei kiva. Töissä on useilla jo ollut se, ja avokonttori on kuin päiväkoti: mikä on yhdellä tarttuu pian koko porukkaan.

Asiaa ei suinkaan auta se, että jotkut sankarit tulevat puolikuntoisina töihin. Mikä idea siinä on? Töistä ei tule mitään, mutta tautia kyllä levitetään niin, että seuraavalla viikolla on puolet porukasta poissa. Eikä siinä vielä kaikki™: kun ei malteta potea tautia pois, se pitkittyy ja sitten sairastetaan viikkotolkulla.

(Niin, allekirjoittanut oli siis itse koko viime kevään puolikuntoisena töissä kun ei malttanut potea talvella alkanutta flunssaa pois. Flunssa lähti lopulta kesälomalla.)

Päivän aivoitus

2007-10-04T11:31:00.000+03:00

Mikä on hollantilaisen eläinkaupan nimi?

Hamsterdam.

Vielä se jaksaa kukkia

2007-09-29T13:46:00.000+03:00

Kuva on otettu kotipihalla tänään. Vaikka muut kasvit kellastuvat ja pudottelevat lehtiään, tämä innostui kukkimaan vielä kerran. Hyönteiset haistoivat sen ja tulivat kuin keitaalle.

Päivätyö on viime aikoina venynyt yöhön asti, joten sarjis tulee kunhan ehtii.

Corgin rakenne ja omituisuudet, osa 3

2007-09-24T19:21:00.000+03:00

Miltä näyttäisi corgeja markkinoiva lehtimainos?

Corgin näkökulma

2007-09-22T18:06:00.000+03:00

Tässä Milli moi. Kerron teille mitä meille Doriksen kanssa tapahtui.

Ensin kauhea tohina.

Sitten herätetään keskellä yötä.

Annetaan ruokaa (hyvä juttu) ja käydään lenkillä täysin käsittämättömään aikaan (ihme juttu). Aivan sama, ei mulla vielä ole hätä. Sitten seuraa hirveä härdelli, jossa autoon nostellaan kauhea määrä tavaraa ja lopuksi meidät. Autolla ajetaan kaverin luokse, mutta kyytiin ei nouse kaveri, vaan jotain ihme ihmisiä. Sitten ajetaan taas vähän matkaa, käydään autosta ulkona, nähdään toisia kavereita ja vähän tuntemattomiakin koiria, mennään takaisin autoon ja ajetaan vielä vähän matkaa. Sitten ihmiset lähtevät autosta ja jättävät meidät sinne olemaan. Hyvä sauma jatkaa unia.

Jossain vaiheessa ajetaan taas ja tullaan johonkin aivan outoon paikkaan. Häkit nostetaan sisälle ja meidät häkkeihin. Ilmeisesti samassa talossa on pari kaveria, mutta tarkempaa tuttavuutta ei ehdi tehdä. Pari sanaa ennättää vaihtaa; hepuilla ei ole sen kummempaa aavistusta touhusta.

Lenkkeillään uusissa maastoissa, ihan piristävää. Sapuska on samaa vanhaa. Välillä nameja, mukavaa. Ja lisää autoilua. Yrittävät varmaan eksyttää meitä. Tarpeetonta, ollaan kyllä jo pihalla.

Autoilua jatkuu niin kauan että tulee jo pimeää. Lopulta palataan outoon taloon nukkumaan. Aamulla ruokaa, lenkki ja - arvaatteko? - lisää autoilua!

No nyt ruvetaan tulemaan tutumman oloiseen paikkaan. Hirvee määrä autoja, ihmisiä ja koiria. Tää on näyttely! Eipä mitään, vedetään rutiinilla. Eilen tavattuja tyyppejä on lähimaastossa, samoin meidän kämppikset. Niilläkin taitaa olla ihmiset mukana. Vetelen häkissä tirsoja, ihmiset kyllä herättelee kun oma vuoro lähestyy.

- Olisit muuten voinu mullekin sanoa että mennään näyttelyyn.

- Kyllä sitä on sulle hoettu viimeiset kaksi viikkoa, sä et vaan ikinä kuuntele.

- Ai jaa. No siis kuitenkin. Meidän vuoro tuli, käytiin näyttäytymässä ja tultiin pois. Mites muuten meni? Voitettiinko?

- No ei tosiaankaan. Sininen nauha tuli että rapsahti.

- Siis täh? Ei voi olla totta?!

(koira miettii hetken)

- ...onkse hyvä vai huono?

- No sanotaan että paremminkin olis voinu mennä. Doriksella meni paremmin, se tuli neljänneksi.

- Äh. No jotain se ronkkiva ihminen puheli siinä selästä ja jaloista, mutta en mä sitä jaksanu kuunnella...

- Nii-i...

- No siis kummiski me sit mentiin takas sinne taloon ja vähän lenkkeiltiin ja nyt ollaan sit tässä ja mitäs sit?

- No täällä ollaan vielä huomiseen asti ja sitten mennään kotiin ja sitten mä julkaisen jälleen yhden sarjakuvan ja alan piirtää seuraavaa.

Minister Wallin förklarar (på finska)

2007-09-18T20:09:00.000+03:00

Kuuntelen juuri kuinka Stefan Wallin selittää radion Taustapeili-ohjelmassa jotakin käsittämätöntä siitä, miksei valtio myönnä tukea kotimaisten elokuvien tuotannolle, vaikka tuki saataisiin takaisin, elokuvan menestyessä jopa moninkertaisena. Tulee vain mieleen, että eikö näitä tuottoja voisi sitten käyttää vähemmän tuottavien elokuvien ja muiden kulttuurihankkeiden tukemiseen? Tukemalla tasapuolisesti sekä suuren että pienen yleisön kulttuuria voitaisiin... tukea kulttuuria entistä tasapuolisemmin!

Onko häpeä, että jokin elokuva vetoaa suurempaan yleisöön kuin toinen? Vai onko niin, että elokuva, joka löytää yleisönsä, löytää myös rahoituksensa? (Paitsi että yleensä tarvitaan rahoitusta ennen kuin on elokuvaa, jolla olisi yleisöä.) Ja jos on mahdollisuus investoida kulttuuriin, niin että investointi tuottaa, miksei sitä voisi tehdä?

Mä vaan kysyn.

Corgin rakenne ja omituisuudet 2: Ruoan asema corgin maailmankuvassa

2007-09-16T11:05:00.000+03:00

Skanneri ja lisää riipustelua

2007-09-12T11:23:00.000+03:00

Tulipa ostettua skanneri. Sellainen tuli huomatuksi, että useimmissa liikkeissä tarjotaan skanneria kyselevälle ns. monitoimilaitteita, joissa on samassa skanneri ja tulostin. Ei vain oikein huvittanut ostaa enää kolmatta tulostinta (mustavalkolaserin ja mustesuihkarin lisäksi), johon olisi pitänyt taas hankkia musteita. Mutta tietysti asiakas saadaan tulemaan liikkeeseen takaisin myymällä laite, johon pitää myydä kulutustavaroita...

Corgisarjiksia on toivottu lisää. Koetan saada seuraavan osan valmiiksi sunnuntaiksi. Pysykää kanavalla!

Corgin rakenne ja omituisuudet 1: Nukkumatavat

2007-09-09T14:28:00.000+03:00

Ensimmäinen osa sarjakuvasta Corgin rakenne ja omituisuudet, jossa esitellään corgin nukkumatapoja.

Skannerin puutteessa reprosin originaalin kameralla ja editoin ComicLifessa. Toimii ihan kohtuullisesti, joskaan valotus ei ole ihan tasainen. Pitää se skanneri kyllä hommata...

Flunssa jatkuu

2007-09-08T15:29:00.000+03:00

Kuono vuotaa vieläkin ja aina välillä ravistelee aivastuspuuska. Päässä on raskas olo ja aina välillä nukahtaa epämääräiseksi ajaksi... ja totta kai entiset naapurit kutsuivat meidät käymään juuri tänään. Kuulemma siellä ei pelätä flunssaa...

Tämä on näköjään sen sortin flunssaa, joka ei nosta kuumetta, onpahan muuten vain tympeä olo.

Flunssa iski

2007-09-07T19:52:00.000+03:00

Iski se sitten minuunkin: flunssa. Se on ollut vaimolla, seinänaapureilla ja useilla työkavereilla, joten kai se oli odotettavissa.

Koko viikon on ollut väsynyt olo ja vaikea keskittyä. Tänä aamuna herätessä oli kurkku kipeä ja SAP-akatemian viimeisen viikon viimeinen päivä edessä. Samperi, sisulla vain töihin.

Asiaa ei ollut kuin puolen päivän edestä. Sertifikaattikokeen jätän suosiolla myöhemmäksi, nyt ei pysty keskittymään. Vielä pitää ratkoa ongelmaa iltapäivällä, joka homma venyy ärsyttävän myöhään. Lopulta totean että tässä tarvitaan sellaisia pääsyoikeuksia, joita minulla ei ole, ja lähden kotiin potemaan niin kauan kuin pystyn vielä ajamaan autoa. Tässä nyt sitten niiskutan, katselen telkkarista Leijonamiestä ja bloggaan.

Satunnainen huomio: Gigantti mainostaa "Tätä on odotettu enemmän kuin tuhlaajapojan paluuta." Mutta eikös tuhlaajapojan paluu ollut yllätys?

Toinen satunnainen huomio: mainostivat jotakin uutta ohjelmaa, jossa perheen poissaollessa heidän elämäntapansa muutetaan ekologiseksi. Tulee jotenkin mieleen, että tämä taitaa taas kuulua näihin ohjelmiin, joissa kauhistellaan toisten ruokottomia tapoja tai naureskellaan toisten tietämättömyydelle. Tässä pätee vanha totuus, että vahingonilo on se paras ja aidoin ilo...

Islamilainen puolue?

2007-09-07T00:10:00.000+03:00

Mitähän tästä nyt pitäisi ajatella? Islamilainen puolue pyrkii eduskuntaan. Ei siinä mitään, on siellä kristillinenkin puolue. Toisaalta puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammi vastasi kysymykseen, haluaako puolue ajan mittaan sharia-lain Suomeen: "Se olisi mahtavaa". Toisaalta Wikipedian artikkelissa sanotaan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pitää shariaa ja demokratiaa keskenään yhteensopimattomina (lähde).

Vaaleissa kannatus mitataan. Jotenkin vain tuntuu, että voidakseen ymmärtää ja kunnioittaa toisten kulttuurillista ja uskonnollista identiteettiä pitäisi olla jonkinlainen käsitys omasta vastaavasta. Juuri tämä oma identiteetti tuntuu Suomessa jostain syystä kovin helposti unohtuvan. Siksiköhän meidän on niin kovin vaikea kohdata sellaisia ihmisiä, joilla on vahva käsitys itsestään ja taustastaan? Siksikö reaktiot heilahtelevat sinisilmäisestä ihailusta silkkaan rasismiin olematta (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) juurikaan siltä väliltä?

Mä vaan kysyn.

Matkailu avartaa lompakkoa

2007-09-05T15:32:00.001+03:00

Sanomalehti Kalevan uutisen uutisen mukaan australialainen mies on maksanut yhteensä 93 000 euroa kahdesta yhdensuuntaisesta lentolipusta Singaporesta Sydneyyn. Kysymyksessä on Singapore Airlinesin Airbus A380 -koneen neitsytlento 25. lokakuuta.

Matkailu avartaa - ainakin lompakkoa.

YLE: Areva etsii uraania Ranuan kirkonkylästä

2007-09-05T13:11:00.000+03:00

Ylen uutisen mukaan ranskalainen kaivosyhtiö Areva on aikeissa ryhtyä etsimään uraanimalmia Ranuan ja Rovaniemen alueelta, tarkemmin sanottuna Ranuan kirkonkylän ja Simojärven tienoilta.

Kysymys nro 1: miksei Suomen luonnonvaroja etsi suomalainen yhtiö?

Kysymys nro 2: tuleeko Ranuasta Suomen Kiiruna?

Superkondensaattoriin suhtauduttava varauksella

2007-09-05T10:59:00.001+03:00

Wired uutisoi suuria lupauksia esittäneestä teksasilaisfirmasta nimeltä EEStor. Lupaukset koskevat valtavaa kondensaattoria, jonka luvataan korvaavan hybridi- tai sähköauton akuston. Sielläpäin on muutettu hybridiautoja sähköverkosta ladattaviksi, jolloin niillä voi ajaa pelkällä sähkövoimalla, ja tällaisia "töpselihybridejä" ilmeisesti ajatellaan superkondensaattorin asennuskohteiksi.

Lupaukset ovatkin sitten utopistisia. Kun tavallisesti töpselihybridiä ladataan yön yli ja ajetaan 50 mailia (vajaat 80 km), EEStor lupaa, että heidän kondensaattorillaan voi viiden minuutin latauksella ajaa 500 mailia (vajaat 800 km).

Lasketaanpa hetki. "Yön yli" on epämääräisesti sanottu, mutta oletetaan sen tarkoittavan reilua kahdeksaa tuntia, noin 500 minuuttia. Toisin sanoen kondensaattoriin pitäisi saada kymmenkertainen määrä energiaa sadasosassa ajasta - eli latausvirran pitäisi olla tuhatkertainen. Tietenkään akun hyötysuhde ei ole 100 %, joten huomioidaan se: oletetaan, että akun häviöt ovat 30 % ja kondensaattorin lähes olemattomat. Silti tarvitaan 700-kertainen latausvirta. Jos akkua on ladattu esim. 20 A virralla, pitäisi saada viideksi minuutiksi 1400 A virta, jos jännite pidetään samana. Siirtojohdossa kulkevaa virtaa voi pienentää jännitettä nostamalla, mutta kaapelit ja liittimet pitää uusia samalla, ja kilovolttien jännitteillä ja satojen ampeerien virroilla niistä tulee jo aika suuria ja painavia.

Superkondensaattori on siis mielenkiintoinen ajatus, mutta suokaa anteeksi jos suhtaudun käytännön toteutukseen lievällä varauksella.

Kulutuslukemia

2007-09-04T12:57:00.000+03:00

Laitoin autoni naftan kulutusta kuvaavan käyrän tankkaus.comista sivun alalaitaan. Ei sillä että se ketään kiinnostaisi, mutta yritän pikkuhiljaa vetää käyrää laskusuuntaan...

Piirustelua

2007-09-04T09:37:00.000+03:00

Innostuin vaihteeksi piirtämään corgeja. Nyt pitäisi saada tuotokset koneelle, joten skannerin osto olisi edessä. Muutamalla kympillä voisi saada välttävän vehkeen... sitä ennen voisi kokeilla reprokuvata kameralla - se vain on tarkkuutta vaativaa hommaa...

Hienosäätöä

2007-08-24T15:10:00.000+03:00

Palaan vielä taannoiseen tulostussekoiluuni sen verran, että ilmeisesti oli virhe kiinnittää JPEG-kuvaan tulostimen profiili - se olisi pitänyt tehdä sRGB-profiililla ja jättää tulostimen profiili ColorSyncin huoleksi. Kokeilen tulostusta näillä asetuksilla vielä tänään.

Mustavalkoista valokuvausta digikameralla

2007-08-22T20:03:00.001+03:00

Olen harrastanut valokuvausta muutaman vuoden, josta pari viime vuotta digikameralla. Filmiaikana otin huomattavan osan kuvistani mustavalkoisena, mutta digikuvat ovat paria kokeilua lukuunottamatta olleet värillisiä.

Toisaalta mustavalkoisen kuvan pelkistetyssä ilmaisussa on jotakin, joka minua viehättää: kuvaa täytyy jo otettaessa ajatella mustavalkoisena, muuten se toimii ainoastaan sattumalta. Kuvan sävyala pitää hahmottaa etukäteen, jotta siitä ei tule lattea, ja sommitteluun pitää kiinnittää todella tarkasti huomiota, sillä se ei huku värin ja yksityiskohtien alle.

Viime päivinä olen leikkinyt CaptureOne LE:n ominaisuuksilla: se osaa jäljitellä esim. pankromaattista mustavalkofilmiä, minkä jälkeen väritasapainoa säätämällä voi vaikuttaa kuvan sävyalaan. Seuraavassa kokeilukuvassa on käytetty kameraprofiilina pankromaattista filmiä keltasuotimella ja sen jälkeen vedetty väritasapainoa magentan suuntaan, jolloin nurmikkoa on saatu tummemmaksi.

Tämähän ei ole varsinaisesti mitenkään vaikeaa, kuulostaa kuvailtuna vain vähän tekniseltä. Käytännössä homma oli luonteeltaan lähinnä "mitä tapahtuu jos mä säädän tästä?" (säätöä) "ei näytä hyvältä... kokeillaan sen sijaan säätää tosta noin..." (lisää säätöä) "tää on hyvä, laitetaan talteen".

Tulostaminen sen sijaan oli hieman mutkan takana. Tässä kohtaa pitänee mainita, että tulostin on kytketty vaimon koneeseen, josta se on jaettu, kun taas kaikki säätäminen tapahtui tämän blogin kirjoittajan MacBookilla.

Ensimmäisellä yrityksellä kuva tulostui aivan mielettömän tummana. Seuraa ihmettelyä: ColorSync ei näytä Pixma iP4200:aa ollenkaan, vaikka kone näkee sen muuten. Ei haittaa, kaivetaan esille Canonin asennuslevy ja asennetaan tulostimen ajurit tällekin koneelle. Kokeillaan tulostaa Canonin omalla ohjelmalla. Em. ohjelma ilmoittaa ei-löytävänsä yhtään soveliasta laitetta ja näin ollen lopettavansa yhteistyön heti alkuunsa. Ei sitten tulosteta verkon kautta.

Onneksi MacBook on kannettava. (Ollaan siellä Cupertinossa vaan viisaita.) Kannetaan kone alakertaan ja kytketään suoraan USB-kaapeliin, jonka toisessa päässä pitäisi oletettavasti majailla tulostin. (Oletteko yrittäneet seurata kaapelia, joka lähtee koneelta ja katoaa määrittelemättömään paikkaa pöydänkulman alle? Merkitkää johtonne hyvän sään aikana!) Kyllä tulostin sitten olikin siellä missä oletinkin, mutta vielä ei päästy tulostamiseen asti: tulostusdialogin pudotusvalikossa oli yliviivattuja kohtia. Hmm, yliviivattuja valikonkohtia? Tämä on uutta, yleensä ne menevät harmaiksi kun eivät ole käytettävissä.

Yliviivatun valikonkohdan klikkaaminen antoi virheilmoituksen, joka käski päivittää uudemmat ajurit. Päivitetään kun kerran käsketään...

Ajureiden päivityksen jälkeen kokeilin tulostusta iPhotosta ja katso, se toimii! Kuvat tulostuvat ihan niin kuin pitääkin!

Varmemmaksi vakuudeksi laitoin ColorSync-työkalussa iP4200:n väriprofiiliksi Canon iP4200 SP4 -profiilin, jonka asetin myös CaptureOnessa tehtävien JPEG-kuvien väriprofiiliksi. Nyt kuvien sävyt ovat kohdallaan.

Jotakin on vielä kuitenkin selvitettävänä: ilmeisesti tulostin tekee harmaasävyt värimusteista, mikä aiheuttaa pientä magentan vivahdusta tulosteeseen. Olisikohan jossakin vipu, jolla saisi tulostimelle kerrottua, että käytä vain mustaa? Sellainen nappi on kuin Greyscale, mutta se ei tunnu auttavan... Googlettamalla löytyy lähinnä sellaisia ohjeita kuin "kunnollisia mustavalkotulosteita? hanki (hillittömän iso ja kallis) Epson R2400... ai sä tulostat paljon? hanki (vielä isompi ja kalliimpi) R4800, tulee halvemmaksi: siihen saa kolminkertaisella hinnalla viisinkertaisen määrän mustetta."

Kun sain tulostuksen toimimaan, otin kokeeksi erään aiemman 48 kuvan sarjan käsittelyyn ja tulostin kuvat tiedostonimineen kahdelle A4-arkille, 24 kuvaa per arkki, pinnakkaista vastaavaksi kopioksi. iPhotosta löytyy tähän valmis valinta. Näillä arkeilla vertailin kuvia ja riipustelin huomioita vihreällä tussilla suoraan kuvien päälle ja väleihin. Tämä sopii minun työtapaani, joka on hidas ja pohdiskeleva. Joku muu tekee toisin.

Päivän aforismi

2007-08-22T13:02:00.001+03:00

Hapansilakasta kieltäytyminen ei tee ihmisestä askeettia.

Onnettomuus ei tule kallo keulassa

2007-08-16T21:23:00.000+03:00

Hyvin meni taas tämäkin päivä: ensin parkkihallissa peruutetaan 90 astetta vasemmalle muuten onnistuneesti, mutta raavitaan auton takaovi pylvään ympärille väännettyyn rautaan, jota ei näkynyt peilissä. Pylväs kyllä näkyi, rauta ei. No, mulla on kaapissa spraypurkki auton väristä maalia, jota sama väriliike lupasi tarvittaessa toimittaa lisää, joten maalaushommia on tiedossa heti kun sää sallii. Pieni lommo syntyi, joka pitää jotenkin yrittää poksauttaa ylös.

Sitten pysäköidään paikkaan, jossa ei hoksaa kiellon olevan voimassa. Turkulaiset tuntenevat paikan, jos sanon että se on torin varren parkkipaikan korokkeen vieressä, torin puolella. Tällainen aloitteleva tumpelo luulee liikennemerkistä, että pysäköinti on kielletty kadun puolella, mutta nähtävästi se koskee myös torin puolta korokkeesta.

40 euroa on maksettava kahden viikon kuluessa.

Vaimo sanoi, että onnettomuus ei tule kallo keulassa...

Six Sigma suomeksi

2007-08-15T18:07:00.000+03:00

Saamattomuus
Säätäminen
Sähellys
Sotkeminen
Selittely
Syyttely

(Vakavampaa Six Sigma -asiaa etsiville Wikipedian englanninkielinen määritelmä.)

Entiset

2007-08-14T19:29:00.000+03:00

Polttoainemittari entisellä huoltoasemalla. Nyt rakennuksessa toimii muita yrityksiä. Taustalla Kokkolan vanha vesitorni, enää lähinnä maamerkki ja nähtävyys, ja suojeluskuntatalo, joka on nykyisin kaupunginteatterina.

Mä olin tässä ensin!

2007-08-13T20:36:00.000+03:00

Kuva on otettu kesäkuussa Posiolla Livojärven rannalla. Tiira oli pesinyt aivan uimarannalle ja ahdisteli liian lähelle asettuneita ihmisiä.

Kiusa se on pienikin kiusa

2007-08-13T11:07:00.000+03:00

Näin Turussa.